Juha - Tapa blanda

Ote: ... eukko. -Jos sattuisi Karjalan miehia kulkemaan, kaske viemaan terveisia, jos sattuisivat sen siella tapaamaan. -En mina hanelle mitaan terveisia. -Sano, sina-sano, etta mieleen vain oli Juhasta, etta meni Ei ole millaankaan. Ei se kuollutkaan, ei kuin nuortuu ja vertyy uuden nuoren vieressa. Heti rupesi kaatamaan sita suurta kaskea, jota jo ennen alkoi, ja perustamaan uutta pykninkia, josta aina puhui. Repi vanhat savupirtit ja rakensi uuden pykningin, kuin paras kaupungin porvari-ka, tulehan, aiti, niin puhutaan-sano, etta on uusi emanta, vaan saa sita tulla entinenkin katsomaan, jos matkat sopeutuu. Ei pida Juha vihaa. -Ei ole oikein asiat-vai onko? sanoi Kaisa emannalle. -Ole vait-mita se sinuun kuuluu! Mutta yolla hiipi Juhan aiti aitan ovelle, ja hankin sai kuulla hanen valittavan: Voi, minka teit, Marja! Minka tahden sen teit? Sai kuulla sina yona ja monena muuna, ei sita yota, ettei voihkinut, vaikka paivalla hoilotti ja hekotteli. VIII. Marja istuu yksin pienen tuvan kynnyksella, edessaan autio jarvi. Tahystaa selalle, eiko nakyisi jo tulijaa. Ei nay viela, mutta huomenna ehka tulee. Vaan jos ei palaa huomenna eika ylihuomennakaan, niin saatan mina taalla vaikka yksinkin elaa. Oli pidetty pyydyksia metsassa ja kayty niita yhdessa kokemassa, oli kayty kalassa, ongella, oli lohipato koettu kosken alla, oli verkot heitetty ja nostettu, oli siivottu saaliit, kuivattu ja suolattu. Oli yhdessa pyydetty, yhdessa puuhattu, eika ollut Marja ikina voinut ajatella, etta olisi olemassa semmoista, kuin oli naina paivina ollut. Kun jattaisi ainiaksi tanne eika taalta milloinkaan veisi siihen suureen kotiinsa sukunsa luo. Tuota saunaa kun vahan talven varalle kohentaisi, tuohon pienen navetan kun minulle teettaisi ja kotoaan toisi tanne lehman. Yhden lehman heinat mina lehdoista ja rannikoilta tassa pian keraisin. Shemeikka kasken...